KNOCK-OUT GREG & THE BLUE FLAMES – Serves Me Right To Suffer
(Rhythm Bomb RBR 6021)
Greger Andersson alias Knock-Out Greg on tällä hetkellä Ruotsi-bluesin valovoimaisimpia nimiä. Hänellä on yli 30 vuoden kokemus laulajana, huuliharpistina ja kitaristina ja tämä on hänen kymmenes albumi. Blue Flames -kokoonpano tällä levyllä on Gregin lisäksi velipoika Marcus Andersson rummuissa, Tomi Leino kitarassa, Jaska Prepula pysty- ja sähköbassossa sekä kosketinsoittaja Fredrik Humlin. Äänitykset on tehty suomalaisella Suprovox-studiolla tuttuun tapaan analogisesti ja studiolivenä. Ei siis jälkeenpäin lisättyjä osuuksia lukuun ottamatta kahdella raidalla esiintyvää kolmea osaavaa naispuolista taustalaulajaa.
Levyn nimikappale on Jimmy Dawkinsin säveltämä ja siinä on funkahtava, hypnoottinen groove, kun taas Fats Dominon tunnetuksi tekemä Whiskey Heaven on tyylilajiltaan veteen piirretty viiva. Se voitaisiin yhtä hyvin luokitella Excello-levymerkin bluesartistien kuin country & westernin inspiroimaksi. Magnus Lanshammarin kynästä on lähtöisin When The Birds Begin To Sing ja se on voimakkaasti zydeco-vaikutteinen vauhtiralli huuliharpun ottaessa haitarin roolin. Floyd Dixonin Tight Skirts on myös lujaa kulkeva menoraita, jossa Greg soittaa kromaattista harppua. Sitä kuullaan myös Tomi Leinon säveltämällä instrumentaalilla Suprovox Mood, jossa harppu ja kitara vuorottelevat taidokkaasti.
Levyllä on yhteensä kymmenen raitaa ja se on mukava yhdistelmä bluesin ja rhythm & bluesin eri tyylisuuntia. Knock-Out Greg on persoonallinen laulaja ja hyvä huuliharpisti, kitaraosuudet jäävät tällä levyllä vähäisemmiksi. Tämä johtuu siitä, että Leino on kitaran osalta pääroolissa. Hän hoitaa osuutensa odotetun tyylikkäästi ottamatta liikaa roolia, mutta olemalla aina oikeaan aikaan hereillä. Fredrik Humlin on taitava pianisti ja urkuri, jolta kuullaan muutama kelpo soolo. Jaska Prepula ja Marcus Andersson pitävät rytmin loistavasti kasassa.
”Serves Me Right To Suffer” on kaikin puolin suositeltava levyjulkaisu. Jos jotain kritiikkiä haluaa esittää, soittoaika on melko lyhyt, vajaa 36 minuuttia. Näin tasokasta soitantaa voisi kuunnella parin lisäbiisin verran.
Harri Haka
(julkaistu BN-numerossa 4/2024)
